Kun kaikki vanha, ulkokuorta ja ikkunoita lukuunottamatta revitään irti, ei yllätyksiltä voi välttyä. Suurempia emme onneksemme kohdanneet ja pintojen alle on nyt piilotettu nykytekniikkaa helpottamaan valaistusta, lämmitystä ja siivousta.
Ammattilaiset ovat hoitaneet asennukset ja arkkitehti on antanut siunauksen niille toiveille mitä lisärakennussiiven myötä tarvittiin. Kun rakenteet, vanhat kantavat seinät ja kaupungin muut määräykset otetaan huomioon, on itse työnteettäjällä valinnan vapaus: mitä sävyjä sisälle, millainen huonejako, mitä toimintoja mihinkin ja mikä tyyli valitaan kiinteisiin kalusteisiin. Tai mikä lämmitysmuoto tai kuinka älykäs sähköohjaus halutaan.
Englannissa vietettynä aikana joskus haaveilin Laura Ashley -tyylisestä rönsyilevästä runsaudesta, missä suuri tila saatiin näyttämään viehättävältä yhdistämällä ruutua ja ruusua onnistuneesti yhteen: Viktorian aikaisen elefantinjalkatakan äärellä muhkeita sohvia, paksuine mattoineen, tyynyineen ja missä korkeat ikkunat olivat puolihuolimattomasti peitetty paksuilla samettiverhoilla.
Herätys Villa Brunin emäntä! Ja onneksi heräsin nopeasti. Jos ruusuja tulee niin olkoon se vaalean Juhannusruusun muodossa pihalla jossain ruskean talomme kyljessä. Uskon että skandinaavinen luonnonläheinen tyyli on omiaan tukemaan omaa mieltymystystä pidemmällä juoksulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti